Nationalismi Suomessa ennen ja nyt, osa 2 – Nationalismi Suomessa ennen itsenäisyyttä

Yksi olennaisimmista piireistä nationalismille on pohtia, oliko Suomessa nationalismi ajatus, joka syötettiin ylhäältä alaspäin eliittien toimesta, vai oliko kyseessä sittenkin jokin yhtenäinen, kansasta kumpuava ajatus, vai oliko kyseessä osittain molemmat.

Suomessa nationalismi sai jonkinlaisen alkusysäyksen joitain vuosia sen jälkeen, kun Suomi liittyi Ruotsista Venäjän suuriruhtinaskunnan osaksi. Suomessa nationalisteille oli tärkeää kamppailu suomenmielisten Fennomaanien ja ruotsinmielisen vanhan eliitin kannattajien Svekomaanien välillä. Fennomaanien tuli kehittää jotakin, joka voisi yhdistää meidät omaksi kansaksemme, jotta suomalaiset eivät olisi ruotsalaisia, mutta toisaalta haluttiin välttää venäläisiksi tuleminen. Toisaalta ongelmana oli myös se, että suomalaiset olivat melko hajaantunutta kansaa ja maa oli periferia – idässä ja lännessä oli hyvin erilaiset murteet, ja Suomessa oli vahva maaseutuasuminen, joten kansalaiset kokivat ehkä enemmän kuuluvansa kyläyhteisöihin kuin osaksi jotakin suurempaa valtiota. Jos omalla alueella sai puhua äidinkieltänsä, se riitti varmasti monelle, eikä esimerkiksi kuuluminen Venäjään tai Ruotsiin ollut tavallista ihmistä hetkauttava asia. Näin ollen voisi argumentoida, ettei ainakaan alkuvaiheessa Suomen nationalismi ollut lähtöisin kansasta, sillä kansa ei ollut kovin yhtenäinen tai kokenut olevansa mitenkään erilainen tai parempi verrattuna muihin.
Kansallismielisyyden luomisessa taustalla vaikutti luultavasti vahvasti Suomen siirtyminen Ruotsilta osaksi Venäjää. Vallan vaihtuessa uusi hallitsija pyrkii myös saamaan itselleen myötämielisen eliitin, joten vanhan Ruotsin valtakunnan aikainen eliitti menetti merkittävästi asemiaan. Nationalismin luomisessa lienee ollut myös taustalla kamppailu eliitin valta-asemasta ja siitä, millä tavalla kansaan voitaisiin vaikuttaa ja vedota. Fennomaanien johdolla alettiin luoda kansallista tarinaa ja jotain tunnetta, millä saada eri puolilla maata hajanaisesti asuvat alamaiset samaistumaan toisiinsa ja kokemaan yhtenäisyyttä, toisaalta ehkäpä heidän haluttiin olevan lojaaleja eliitille. Tätä edesauttamaan luotiin muun muassa kirjakieli, joka sai vaikutteita sekä idästä että lännestä. Yhteinen kieli, joka yhdistää eri alueiden sanastoja auttaa standardisoimaan kanssakäymistä ja luomaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Toisaalta yhteinen kieli mahdollisti erilaisten kansallisesti merkittävien ja kansaa yhdistävien tarinoiden, kuten Elias Lönnrotin Kalevalan, luomisen. Kalevalalla oli suuri merkitys varmasti yhtenäisen kansan tarinan luomisessa, sillä siinä korostetaan vahvasti suomalaisuutta, suomalaisten erilaisuutta ja toisaalta paremmuutta. Vaikka kirja onkin fiktiivinen, siinä luodaan kuva Suomen kansasta ja se käyttää apunaan kansantarinoita, mikä yhdistääkin varmasti sekä idässä että lännessä kuvaa yhteisestä ja mahtavasta kansasta.
Toisaalta 1800-luvulla Suomi ajautui myös osaksi globaalia kehitystä, kun upouusi apparaatti nimeltään kapitalismi rantautui Suomeenkin. Kapitalismissa jatkuva talouskasvu ja rikkaiden rikastuminen on välttämätöntä, ja Suomi pääsikin osaksi globaalia talousajattelua sen metsävarojen kautta. Niin sanotussa ”agraarikapitalismissa” metsänomistajat rikastuivat, maanomistajat saivat lisää valtaa ja vaurautta ja toisaalta samalla syntyi isoja luokkaeroja maata omistamattoman kansan ja maata omistavan kansan välille. Samalla teknologian kehittyessä yhä isompi joukko ihmisiä jäi ilman töitä, mikä tuntui osan mielestä epäoikeudenmukaiselta. Kuten muuallakin maailmassa, kapitalismi aiheutti myös Suomessa tarpeen standardisoida eri käytäntöjä, kuten mittayksiköitä ja valuuttaa sekä kieltä. Lisäksi kapitalismin aiheuttamaa osattomuuden tunnetta tuli jollain tavalla hillitä, ja näitä kaikkia lieveilmiöitä helpottamaan nationalismi oli hyvä keino. Nationalismin avulla pystyttiin harmonisoimaan yhteiset mittayksiköt, valuutta ja kieli, mikä helpotti kaupankäyntiä ja toisaalta varmasti myös oikeutti sitä. Samalla kun toiset rikastuivat ja toiset olivat osattomia, nationalismin avulla voitiin kääntää puheet siihen, kuinka Suomen ”kansakunta” rikastui ja hyötyi uusista ansaintamahdollisuuksista. Nationalistisen ajattelun avulla pyrittiin myös pitämään proletariaatti aisoissa, sillä jos he eivät olisi tunteneet itseään osaksi jotakin suurempaa kokonaisuutta, olisi esimerkiksi Ranskan kaltaiset vallankumoukset ja kapinat olleet jopa todennäköisiä. Toki osattomuus ja eriarvoisuus 1800-luvun aikana oli luultavasti yksi tekijöistä, jotka johtivat vuoden
1918 sotaan, mutta toisaalta nationalismin ansiosta voitaisiin väittää, että Suomesta tuli tarpeeksi yhtenäinen, että se uskalsi irtautua Venäjästä vuonna 1917 1. maailmansodan yhteydessä.

Jätä kommentti tai älä jätä..

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.