Tutkijoiden mukaan luomu on kallis ja ympäristöä rasittava markkinointihuijaus ilman terveyshyötyjä

Luomu on verkostomarkkinoinnin tapainen höynäytys, jossa isot tekijät käärivät voitot hyväuskoisten kuluttajien kukkarosta.

Alkuun on heti todettava, että tässä kirjoituksessa luomuliha käsitellään välillisesti eläinten syömän ravinnon kautta. Jos joku kuitenkin haluaa rahoittaa eläinten parempia oloja (jotka Suomessa pääosin hyvät), niin kannatan lahjoittamista suoraan luomutilalliselle ilman erittäin röyhkeitä välikäsiä. Mainittakoon lisäksi, että luomuliha vaatii myös kasvatusvaiheessa enemmän peltotilaa, josta seurauksena on ympäristölle epäystävällinen peltotilan vajaakäyttö. 

Luomuruokaa ei suosita vain terveellisyyden, maun ja eettisyyden takia. Petteri Puskan väitöskirjan mukaan luomuruokaan yhdistetään yhteiskunnassa arvostettuja luonteenpiirteitä kuten varakkuutta, hienostuneisuutta ja epäitsekkyyttä: “Huomasin, että ihmiset tuntuivat jotenkin kovaäänisesti tuovan esiin luomun suosimistaan. Se aina särähti vähän korvaan, ja sai miettimään miksi näin toimitaan”, Puska toteaa.

Helsingin Sanomien tiedetoimituksen esimies Jukka Ruukki kirjoittaa kolumnissaan: “Tutkimusten mukaan suomalainen ostaa luomua – jos ostaa – siksi, että se maistuu paremmalta ja on puhtaampaa ja terveellisempää. Muissa maissa sitä ostetaan, koska se on ympäristöystävällisempää”. Tämä on iso harhaluulo Ruukin mukaan, sillä luomuviljely pyrkii ympäristöystävällisyyteen, eikä se ole lupaus mausta, puhtaudesta tai terveellisyydestä.

Kansanterveyslaitoksen yli 130 tieteelliseen lähteeseen perustuvassa tutkimuksessa todetaan, että kuluttajat yliarvioivat torjunta-aineiden aiheuttamat riskit. Suomessa torjunta-aineita käytetään perinteisessä viljelyssä vain kymmenesosa Euroopan kärkimaihin verrattuna, joten suomalaiset tuotteet jäävät määritysrajojen alapuolelle. Suomessa ympäristön saasteiden määrä perinteisissä ja luomutuotteissa on erittäin vähäistä, eikä viljelymenetelmällä ole muutenkaan olennaista vaikutusta pitoisuuksiin. Lisäaineiden käyttö on myös kirjattu lakiin ja suomalaiset saavat keskimäärin hyvin vähän lisäaineita. Luomuviljelyssä ei käytetä sienitautien torjunta-aineita tai säilöntäaineita, josta voi seurauksena olla ruokamyrkytys, syöpävaara, verisuonivauriot ja kuoliot.

Tutkimusten mukaan joissakin hedelmissä ja vihanneksissa luomuviljellyn koostumus on parempi ja jossain huonompi kuin perinteisesti viljelty. Riikka Matikainen toteaakin kolumnissaan: “Luomun terveellisyyttä on yrittetty todistaa tutkimalla erinäisiä ruoan ominaisuuksia, kuten vitamiini-, kivennäisaine-, flavonoidi- ja kuiva-ainepitoisuuksia, sekä proteiini- ja rasvahappokoostumusta. Enemmän merkitystä näyttäisi olevan lajikkeella, kasvukauden pituudella, maaperällä, säällä, keräyskypsyydellä ja liudalla muita tekijöitä, jotka eivät liity tuotantotapaan. Yhtä suuria eroja pitoisuuksissa saadaan saman lajikkeen välillä eri vuosina, oli kyseessä sitten luomu tai ei”.

Matikaisen mukaan luomuliikkeeseen kuuluu vähemmän jalostettujen viljelylajikkeiden ihannointi. “Ihmisiltä puuttuu ymmärrys siitä, että kaikki nykyiset ruokakasvimme ovat pitkän jalostuksen tulosta alkujaan kasveista, jotka nykyään miellettäisiin syömäkelvottomiksi. Kurkkukasveihin kuuluvat kurkut, melonit ja kurpitsat ovat kaikki jalostettu myrkyllisistä villilajikkeista. Esimerkkinä yksittäisenä ruoka-aineena voisi nostaa luomuväen suosiman raakamaidon. Raakamaidosta saakin ruokamyrkytyksen 150 kertaa todennäköisemmin kuin normimaidosta. “, Matikainen toteaa.

Luomuviljely rasittaa valtavasti ympäristöä. Neljä Ruotsin maatalousympäristön professoria (Holger Kirchmann, Lars Bergström, Thomas Kätterer ja Rune Andersson) arvioi, että luomuviljelyn ravinnepäästöt ovat hehtaaria kohden vähintään yhtä suuret kuin perinteisessä viljelyssä. Virallisten maataloustilastojen mukaan ongelman ydin on siinä, että viljelykasvista riippuen satotaso laskee 30-60 prosenttia perinteiseen viljelyyn verrattuna. Suurin ero on perunanviljelyssä ja pienin nurmiviljelyssä.

Lisää viljelytilaahan saadaan vain tuhoamalla luonnonvaroja ja luonnon monimuotoisuutta. Lisäksi tällaisesta tuhoamisesta muodostuisi välillisiä ympäristöhaittoja. Seuraavasta professorien lauseesta on helppo olla samaa mieltä: “Maatalous kannattaa perustaa tietelliseen tietoon eikä ideologiaan”.

Allekirjoittanut toteaa, että luomulla ei ainakaan ruokita eksponentaalisesti lisääntyvää väestöä. Totean myös, että vain minimaalinen osa luomutuotannosta on pienten lähitilojen tuottamaa. Suosittelen ostamaan suomalaisia perinteisesti tuotettuja tuotteita ja tekemään näiden tuotteiden välillä vertailua.

 

Jätä kommentti tai älä jätä..

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.